”They wish I would come back home” : An ethnographic study of street children’s family relations in Recife, Brazil

The research aims to understand the family characteristics and meaning of family for street children in Recife, Brazil. Emphasis is given on the way children position themselves and what type of agency they express in their everyday lives in relation to their families. Because street children’s life is multi-local, therefore, the research also aims to discuss how children’s family life is linked to the alternative sites in children’s lives. These questions are linked to the objective of developing family-focused support methods, searching to understand which factors can help in maintaining and improving the family relations of street children. The research took place in Recife, Brazil and it was motivated by my own experiences as a volunteer and trainee in a local Non-Governmental Organization (NGO) that works with street children and other children in the vulnerability of rights, as well as with their families. The central argument of the research is that the majority of the children in street situations in Brazil have existing ties with their families, and this should not be ignored in discussing policies regarding them. The research locates in the framework of the social studies of childhood highlighting the agency and protagonism of children. Within this framework, the children are informants about their lives and experiences. The theoretical framework is in the theory of the social worlds; children’s shared and personal patterns of talk and interaction in their everyday lives. This framework offers a holistic perspective to the diverse meanings and actions children take in relation to their families. The social worlds are described by using the concepts of circulation, multi-locality, sense of belonging, and agency and autonomy, aiming to understand both the meanings children express and the dynamic movement in children’s lives between different physical, social and emotional spaces. Methodologically, the research is ethnographic and based on a qualitative research approach. The data collection was integrated into the work of an NGO Juntos, during a two-month period, from October to November 2019. The participants of the research are ten children between 12–17 years of age, who were participating in the activities of the NGO. The methods were participatory observation, individual and pair conversations, and other activities and exercises, such as drawings. The data was recorded in a field diary. The results demonstrate that despite the variety of family backgrounds, children give importance to their family ties expressing affective bonds and a sense of belonging to their family. Children’s diverse family characteristics have some similarities. Families are big and include important extended family members and a variety of living arrangements. Siblings represent specific importance for children. Commonly, street life is intergenerational and there are many members of the same family on the street, though each family member has their social reality. Children’s family relations are defined by interdependent responsibilities, concerned and difficult emotions, as well as mutual dreams and support. Children’s lifestyle is fluid and dynamic circulating between different family members as well as between children’s communities, the street, and support systems. Street children live in a vulnerable situation compared to their peers, but they often have an increased value of independence and freedom. Children make active decisions in relation to their family and street life, combating social norms and practicing agency in their lives. However, agency and freedom are controversial especially in situations where children’s actions contradict their dreams. Children’s will to reconnect with their family is expressed frequently and some of the children reunited with their families after long periods on the street. For many children, family reintegration is a possibility that should be the central objective in working with them. Some children express complex family situations, including abuse and conflicts. In some situations, the possibility of reintegration with extended family members or other alternatives should be considered. For many children, it is very difficult to talk about their families. Therefore an important aspect of working towards family reintegration is sensibilization: the process of getting to know the children, being sensitive to their individual needs, searching for alternatives, and raising awareness about their situation on the street and in the family. The research addresses the importance of family-focused, community-based policy and practice regarding street children and their families.“He toivovat, että palaisin kotiin” : Etnografia katulasten perhesuhteista Recifessä, Brasiliassa Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää perheiden ominaispiirteitä ja perheen merkitystä katulapsille Brasilian Recifessä. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten lapset asettuvat ja millaista toimijuutta he toteuttavat arjessaan suhteessa perheisiinsä. Koska katulasten arki on monipaikkaista, tutkimus pyrkii hahmottamaan, kuinka lasten perhe-elämä linkittyy lasten elinpiiriin kuuluviin vaihtoehtoisiin paikkoihin. Nämä kysymykset paikantuvat tavoitteeseen perhekeskeisten auttamismuotojen kehittämisestä ja pyrkimyksestä ymmärtää tekijöitä, jotka auttavat katulasten perhesuhteiden ylläpidossa ja parantamisessa. Tutkimus sijoittuu Brasilian Recifeen, ja sen innoittajana ovat olleet kokemukseni vapaaehtoisena ja harjoittelijana paikallisessa kansalaisjärjestössä, joka työskentelee katulasten ja haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja heidän perheidensä kanssa. Tutkimuksen keskeinen näkemys on, että suurimmalla osalla katulapsista Brasiliassa on side perheisiinsä, eikä tätä tulisi sivuuttaa heitä koskevassa päätöksenteossa. Tutkimus asettuu lapsuuden sosiologian viitekehykseen painottaen lasten toimijuutta ja osallisuutta, ja tutkimuksessa lapset kuvaavat itse heidän elämäänsä ja kokemuksiaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys paikantuu sosiaalisten maailmojen teoriaan; lasten jaettuihin ja henkilökohtaisiin kaavoihin, joita he tuottavat arjessaan puheessa ja vuorovaikutuksessa. Tämä viitekehys tarjoaa holistisen näkökulman erilaisille merkityksille ja toiminnalle, joita lapset toteuttavat suhteessa perheeseensä. Lasten sosiaalisia maailmoja kuvataan sirkulaation eli kiertokulun, monipaikkaisuuden, kuuluvuuden tunteen sekä toimijuuden ja autonomian käsitteiden avulla. Nämä käsitteet auttavat ymmärtämään sekä lasten tuottamia merkityksiä että lasten elämää määrittävää dynaamista liikettä erilaisten fyysisten, sosiaalisten ja emotionaalisten paikkojen välillä. Tutkimuksen metodologinen orientaatio on laadullinen etnografia. Aineistonkeruu tapahtui osana Juntos-kansalaisjärjestön työtä kahden kuukauden aikana lokakuusta marraskuuhun vuonna 2019. Tutkimuksen osallistujat ovat kymmenen 12–17-vuotiasta lasta, jotka osallistuivat järjestön toimintaan. Aineistonkeruumetodeita olivat osallistuva havainnointi, yksilö- ja parikeskustelut sekä erilaiset aktiviteetit ja tehtävät, kuten piirustukset. Aineisto kirjattiin kenttäpäiväkirjaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että monimuotoisista perhetaustoista riippumatta lapset kokevat perhesiteensä tärkeinä ja ilmaisevat tunnesiteitä sekä kuuluvuuden tunnetta perheitään kohtaan. Lasten perheiden erilaisissa ominaispiirteissä on joitain samankaltaisuuksia. Perheet ovat isoja, ja lapset mieltävät erilaiset sukulaissuhteet osaksi perhettään. Perheissä on myös monipuolisia asumisjärjestelyjä. Sisarukset ovat lapsille erityisen läheisiä. Katuelämä on usein ylisukupolvista, ja kadulla on useita saman perheen jäseniä, vaikka kaikilla perheenjäsenillä on oma sosiaalinen todellisuutensa. Lasten perhesuhteita määrittävät toisistaan riippuvat vastuut, huoli ja haastavat tunteet, sekä yhteiset unelmat ja tuki. Lasten elämäntyyli on joustavaa ja dynaamista, ja sitä määrittää kiertokulku eri perheenjäsenten sekä yhteisöjen, kadun ja auttajatahojen välillä. Katulapset ovat haavoittuvassa asemassa muihin vertaisiinsa nähden, mutta heillä on usein korostunut itsenäisyyden ja vapauden tarve. Lapset tekevät aktiivisesti valintoja suhteessa perheeseensä ja katuelämään, haastaen sosiaalisia normeja ja toteuttaen toimijuutta elämässään. Toimijuus ja vapaus voidaan kuitenkin kyseenalaistaa erityisesti tilanteissa, joissa lasten unelmat ja toiminta ovat ristiriidassa keskenään. Lapset ilmaisevat toistuvasti halua parantaa yhteyttä perheisiinsä, ja osa lapsista on palannut perheidensä luokse, vaikka olisivat olleet kadulla pitkään. Monien lasten tapauksissa perheiden jälleenyhdistämisen tulisi olla työskentelyn keskeinen tavoite. Jotkut lapset kertovat monimutkaisista perhetilanteista, joihin saattaa sisältyä väkivaltaa ja konflikteja, ja on tilanteita, joissa tulisi tavoitella perheenyhdistämistä sukulaisille, tai muita vaihtoehtoisia ratkaisuja. Perheestä puhuminen on haastavaa monille lapsille. Tästä syystä keskeinen näkökulma työskentelyssä kohti perheiden jälleenyhdistämistä on sensibilisointi: prosessi, jossa tutustutaan lapsiin, herkistytään heidän yksilöllisille tarpeilleen, haetaan vaihtoehtoja lasten kanssa, ja kehitetään tietoisuutta heidän elämäntilanteestaan sekä kadulla että perheessä. Tutkimus painottaa perhe- ja yhteisökeskeisten työkäytäntöjen ja päätöksenteon tärkeyttä katulasten ja heidän perheidensä kanssa